On olemassa kaksi lajia, jotka ovat kulkeneet mukanani jo pitkään eli Jooga ja golf. Golfia olen pelannut nyt 20 vuotta. Alkuaikoina kierroksia kertyi huomattavasti enemmän kuin nykyään. Elämäntilanteet muuttuvat, perhe kasvaa, työ vie aikaa ja välillä harrastuksetkin joutuvat odottamaan vuoroaan. Aikansa siis kutakin. Nykyään pyrimme mieheni kanssa pelaamaan kesän aikana muutamia kierroksia, jotta tuntuma säilyy. Ja täytyy sanoa, että joka kerta muistan, miksi tähän lajiin aikanaan ihastuin.
Kesäaamu tai iltapäivä kentällä. Leikattu ruoho ja luonnon rauha. Hyvä seura. Ja se liikkumaton pallo, joka odottaa lyöntiä.
Golfissa on jotain hyvin kiehtovaa. Pallo ei liiku mihinkään. Kaikki aika maailmassa on käytettävissä. Silti juuri siinä hetkessä moni meistä onnistuu tekemään asiasta yllättävän vaikean. Ja ehkä juuri siksi golf ja jooga kuuluvat niin hyvin yhteen.
Opinnäytetyö, joka on kulkenut mukanani jo kauan eli vuonna 2011 tein opinnäytetyöni golfin ja joogan yhteydestä. Jo silloin minua kiinnosti kysymys: Miksi jokaisen golfaajan olisi hyvä joogata? Ja toisaalta: Miksi jokaisen joogaajan kannattaisi kokeilla golfia?
Vuosien aikana olen saanut testata teoriaa käytännössä niin omalla joogamatollani kuin golfkentälläkin. Ja mitä enemmän kokemusta kertyy, sitä vahvemmin uskon siihen, että nämä kaksi lajia täydentävät toisiaan poikkeuksellisen hyvin.
Miksi jooga tekee golfista parempaa?
Moni ajattelee varmastikin ensimmäisenä liikkuvuutta. Ja kyllä, sillä on merkitystä. Golfswing vaatii rintarangan liikkuvuutta, lantion, vatsalihasten ja selän hallintaa, tasapainoa sekä kykyä tuottaa voimaa hallitusti.
Joogan asanat taas auttavat:
- avaamaan rintakehää
- lisäämään selkärangan liikkuvuutta
- vahvistamaan keskivartaloa
- kehittämään tasapainoa
- parantamaan kehonhallintaa
Mutta vuosien saatossa olen huomannut, että suurimmat hyödyt löytyvät usein jostain paljon syvemmältä kuin liikkuvuudesta.
Se tunne, kun joogatunti on alla ja huomaan tämän joka kesä uudelleen, kun lähden kentälle suoraan joogatunnin jälkeen, kaikki tuntuu erilaiselta. Keho on herännyt ja nivelet liikkuvat. Lihakset ovat lämpimät ja selkärankakin taipuu luonnollisesti. Liikkeessä on sitä ihanaa virtaavuutta.
Ja joskus tuntuu kuin swingi vain tapahtuisi.
Ei väkisin.
Ei puristaen.
Vaan liukuen.
Kuin keho tietäisi itse mitä tehdä. Golfaaja tietää sen tunteen. Sen yhden lyönnin, jonka jälkeen tekee mieli pelata vielä yksi kierros.
Hengitys muutti enemmän kuin osasin odottaa
Yksi suurimmista oivalluksistani on tullut vasta viime vuosina pelatessani, miksen tätä ole aikaisemmin tajunnut, voi vain kysyä!
Hengitys. Joogaohjaajana olen puhunut hengityksen merkityksestä vuosia, mutta vasta golfkentällä ymmärsin sen syvemmin. Kun hengitys ja liike löytävät yhteisen rytmin, tapahtuu jotain mielenkiintoista ja maagista. Sisäänhengitys valmistaa. Uloshengitys vapauttaa. Keho rentoutuu ja turhat jännitykset katoavat sekä lyönti virtaa. Ja välillä tuntuu kuin pallokin lentäisi hieman pidemmälle. Tätä ei voi täysin selittää, se täytyy kokea.
Mutta yksi asia on edelleen vaikeaa
Tässä kohtaa tulee rehellinen tunnustus. Minun on paljon helpompi ohjata joogaa kuin pelata golfia. Joogatunnilla mielini on rauhallinen, tyyni, olen läsnä, havainnoin, kuuntelen. Mutta golfkentällä oma mieli herää eloon aivan eri tavalla.
Miksi tuo lyönti meni noin?
Mikä meni pieleen?
Katse palloon, muista kädet, ei liian taakse vientiä, mihin lapa osuu…
Matkaa liian vähän, tai liian paljon… mikä maila..
Kuulostaako tutulta?
Golf on ehkä yksi parhaista peileistä omalle mielelle. Kentällä huomaa nopeasti, kuinka paljon ajatuksia päässä liikkuu, varsinkin lyönti vaiheessa helposti kertaa kaikkea opittua. Ja juuri siinä piilee yksi golfin suurimmista lahjoista.
Joogaajan todellinen koe tapahtuu golfkentällä
Olen vuosien aikana alkanut ajatella, että golf on joogaajalle eräänlainen käytännön harjoitus. Joogamatolla on helppo hengittää rauhallisesti, on helppoa keskittyä, on helppoa olla läsnä.
Mutta entä kun lyönti epäonnistuu?
Entä kun pallo katoaa metsään?
Entä kun peli ei kulje?
Silloin alkaa todellinen harjoitus, kun peli ei kulje.
- Pysyykö mieli rauhallisena?
- Pystytkö päästämään irti epäonnistumisesta?
- Keskitytkö tähän lyöntiin vai edelliseen?
- Nautitko kierroksesta vai arvioitko itseäsi koko ajan?
Golf näyttää meille hyvin nopeasti, kuinka paljon olemme oikeasti sisäistäneet joogan opetuksia.
Mikseivät kaikki golfaajat harrasta joogaa?
Tätä olen pohtinut jo vuosia. Moni golfaaja ajattelee edelleen, että jooga on vain venyttelyä, kehon huoltoa. Tai että jooga on liian hidasta. Tai ettei ole tarpeeksi notkea aloittaakseen. Todellisuudessa juuri golfaajat hyötyisivät joogasta valtavasti:
Liikkuvuus.
Tasapaino.
Kehonhallinta.
Keskittyminen.
Hengitys.
Palautuminen.
Kaikki ominaisuuksia, joita golf vaatii.
Ja mikseivät kaikki joogaajat pelaa golfia?
Ehkä siksi, että golfia pidetään kilpailuna, suorituksena, tuloksena ja kenties vieläkin ”elitistisenä” lajina. Mutta parhaimmillaan golf on jotain aivan muuta. Se on kävelyä luonnossa ja todellakin paljon kävelyä luonnossa. Läsnäoloa, keskittymistä, kehon kuuntelua, hengityksen seuraamista. Juuri niitä asioita, joita jooga meille opettaa. Sekä yhdessäoloa eritasoisten kuin eri ikäisten kesken, koko perheen harrastus.
Lopulta kyse on samasta asiasta
Mitä enemmän vuosia kertyy sekä joogan että golfin parissa, sitä enemmän huomaan niiden opettavan samaa asiaa.
Keho tarvitsee liikettä.
Mieli tarvitsee rauhaa.
Hengitys yhdistää ne toisiinsa.
Täydellistä lyöntiä ei ole.
Täydellistä joogaharjoitusta ei ole.
On vain tämä hetki.
Yksi hengitys.
Yksi askel.
Yksi lyönti.
Ja mahdollisuus aloittaa aina uudelleen.
Ehkä juuri siksi palaan vuodesta toiseen sekä joogamatolle että golfkentälle. 
Katja