Syksy tuo mukanaan kaksi erilaista, mutta yllättävän samankaltaista juhlaa, halloweenin ja pyhäinpäivän. Molemmat liittyvät pimeyden ja valon rajaan, kuolleiden muisteluun ja ihmisen tarpeeseen ymmärtää elämän kiertokulkua. Toinen niistä syntyi muinaisen kelttiläisen mystiikan maaperässä, toinen pohjoisen hiljaisuudessa ja kynttilänvalossa. Kumpi aihe sinua kutsuu ja tiedätkö näiden taustan?
Halloweenin muinaiset juuret, kelttien samhain eli kesän loppu
Halloweenin tarina alkaa tuhansien vuosien takaa muinaisten kelttien alueelta, nykyisen Irlannin, Skotlannin ja osin Ranskan seuduilta. Heidän vuotensa jakautui kahteen suureen vuodenaikaan, kesään ja talveen. Lokakuun ja marraskuun vaihde merkitsi samhainia, sadonkorjuun päätöstä ja vuoden vaihtumista.
Kelttien maailmankuvassa tämä hetki oli pyhä ja vaarallinen. Uskottiin, että raja elävien ja kuolleiden maailman välillä ohentui, ja henget kulkivat keskuudessamme. Tulien, kokkojen ja lyhtyjen valossa suojeltiin yhteisöä pahoilta hengiltä, mutta samalla muistettiin myös esi-isiä. Pimeys ei ollut vihollinen, vaan osa luonnon kiertokulkua. Ihmiset pukeutuivat naamiaisasuihin, eläinten nahkoihin ja naamioihin hämätäkseen henkiä ja polttivat kokkotulia, jotta valo voittaisi pimeyden. Nämä samat symbolit elävät edelleen halloweenissa, tuli, valo ja naamioituminen.
Kristinuskon muutos, pyhimykset korvaavat pakanat
Joidenkin kertomusten mukaan roomalaiset valloittivat Britannian keltit ensimmäisellä vuosisadalla jkr. ja he toivat mukanaan oman Feralia-festivaalinsa, joka muistutti kuolemasta, sekä perinteitä, jotka liittyivät hedelmäpuiden ja hedelmätarhojen jumalattareen Pomonaan.
Kun kristinusko levisi kelttien alueille, kirkko ei halunnut hävittää vanhoja juhlia, vaan sulautti ne omiin pyhimysten ja marttyyrien muistojuhliinsa. Paavi Gregorius III määräsi 700-luvulla marraskuun 1. päivän kaikkien pyhimysten päiväksi (All Saints’ Day), ja juhla levisi koko lännen kirkkoon 800-luvulla. Samhainin yöstä tuli All Hallows’ Eve, kaikkien pyhimysten päivän aatto ja siitä nimi muuntui, Halloween. Vanha ajatus henkien liikkumisesta säilyi, mutta se sai uuden merkityksen, nyt muistettiin pyhimyksiä ja marttyyreja, ei enää pahoja- tai luonnonhenkiä.
Siirtolaiset ja amerikkalainen halloween
1800-luvulla irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset veivät mukanaan vanhan samhainin ja halloweenin perinteet Atlantin yli uuteen maailmaan. Heidän mukanaan kulkivat tarinat hengistä, keijuista ja Jack-nimisestä miehestä, joka oli petkuttanut paholaista ja joutunut vaeltamaan ikuisesti pimeydessä nauris lyhty kädessään.
Amerikassa nämä tarinat saivat uuden muodon. Vanhoista tavoista säilyivät naamioituminen ja lyhtyjen kaivertaminen, mutta pian kävi ilmi, että perinteiset nauriit, punajuuret ja perunat olivat Yhdysvalloissa kivikovia työstää. Sen sijaan siellä kasvoi runsaasti kurpitsoja Amerikan alkuperäiskansojen hedelmiä, suuria, pehmeitä ja helposti kaiverrettavia. Niistä tuli nopeasti uuden maailman halloweenin symboli.
Kurpitsa syrjäytti nauriin, mutta sen merkitys säilyi samana, se oli valo pimeyden keskellä, suojelija, joka pelotti pois pahat henget ja johdatti eksyneet sielut pois ovien pieliltä. Näin syntyi perinne, joka jatkuu yhä, Jack O’Lantern, kurpitsalyhty, joka hymyilee ovenpielissä syksyisin kaikkialla maailmassa.
Karkki vai kepponen, hengille uhraamisesta lasten leikiksi
Yksi halloweenin tunnetuimmista piirteistä on ”trick or treat”, eli karkki vai kepponen. Tämän leikin juuret ulottuvat vuosisatojen taakse, aikaan, jolloin ihmiset uskoivat, että hengille ja kulkijoille piti antaa ruokaa, juomaa tai makeisia, jotta nämä eivät tekisi pahaa. Skotlantilaisten kertomusten mukaan tämä käytäntö kehittyi pyhäinpäivästä, jolloin lapset ja köyhät aikuiset keräsivät ruokaa ja rahaa paikallisista kodeista vastineeksi rukouksista kuolleiden puolesta.
Mustan magian ja vanhojen uskomusten näkökulmasta kyse oli vaihdosta henkien kanssa, jos et antanut lahjaa, riski kasvoi, että saisit kirouksen, sairastumisen tai satunnaisen onnettomuuden osaksesi. Tämä tapa muuttui vähitellen leikiksi, lapset kiersivät ovelta ovelle pyytäen herkkuja, ja jos niitä ei annettu, luvassa oli harmiton kepponen. Vanha henkien lepyttäminen muuttui naurun ja makeisten yöksi.
1900-luvulla halloweenista tuli yhä kaupallisempi juhla. Amerikkalainen viihdeteollisuus löysi siitä täydellisen sesongin, kauhu, koristeet, elokuvat, karkit ja puvut. Pyhyys ja henkien kunnioitus jäivät taka-alalle ja jäljelle jäi pimeyden leikki, jossa kuolema ja varjot ovat viihteen välineitä.
Meidän perinteet, kekristä pyhäinpäivään
Samaan aikaan Suomessa kuljettiin eri suuntaan. Ennen kristinuskon aikaa täällä vietettiin kekriä, sadonkorjuun ja vuodenkierron juhlaa. Se oli aika kiittää maata, karjaa ja esi-isiä. Uskomusten mukaan vainajien henget vierailivat kodeissa, ja heille katettiin ruokaa. Aattoyönä heidän uskottiin saunovan ja lepäävän rauhassa.
Kristinuskon myötä kekri alkoi vähitellen sulautua pyhäinpäivään, joka sai paikkansa marraskuun alkuun. Siinä missä halloweenissa leikitään kuolemalla, Suomessa kuolemaa kunnioitetaan. Nykyään pyhäinpäivä on yksi Suomen rauhallisimmista juhlapäivistä. Hautausmaat loistavat kynttilämeren valossa, ja se valo kantaa mukanaan hiljaista viestiä, me muistamme, me kiitämme ja rakastamme edesmenneitä, me emme pelkää pimeyttä.
Katolilaiset maat
Useimmissa katolilaisissa maissa kaikkien pyhien päivä ja kaikkien sielujen päivä ovat edelleen tärkeitä uskonnollisia juhlapäiviä. Esimerkiksi monissa osissa Eurooppaa ja Latinalaista Amerikkaa monet ihmiset käyvät hautausmailla 1.–2. marraskuuta ja osoittavat kunnioitusta kuolleille sukulaisilleen. Suosittu esimerkki ei-kristillisen juhlapäivän siirtämisestä samaan aikaan kristillisten juhlapäivien kanssa on Meksikon Día de los Muertos (kuolleiden päivä). Tämän festivaalin aikana, 31. lokakuuta – 2. marraskuuta, perheet rakentavat alttareita (ofrendas), jotka on koristeltu kukilla, kynttilöillä, ruoalla ja valokuvilla, kutsuakseen kuolleiden rakkaidensa henget vierailulle. Vaikka Día de los Muertos eroaa halloweenista, se heijastelee samanlaisia teemoja kuolleiden kunnioittamisesta juhlien ja kynttilöiden avulla.
Kaksi juhlaa, kaksi erilaista maailmaa
Nykyään halloween ja pyhäinpäivä kulkevat rinnakkain. Halloween on muuttunut leikiksi ja kaupalliseksi juhlaksi, jossa pimeys saa hetkeksi vallan. Kun taas pyhäinpäivä on hiljainen, henkinen juhla, jossa pimeys kohdataan valolla ja kiitollisuudella.
Jackin lyhty oli kaksiteräinen symboli:
Valo, joka karkottaa pimeyden, suojaten pahoilta hengiltä.
Valo, joka houkuttelee sieluja, näyttäen tien niille, jotka ovat eksyneet ja minne tulla.
Siinä missä suomalainen hautakynttilä kertoo rauhasta ja muistamisesta, kurpitsalyhdyn irvistys on pelottelevampi. Mutta molempien taustalla on sama ajatus, valo pimeyden keskellä, toivo katoavaisuuden yössä.
Perinteinen suomalainen pyhäinpäivän vietto ei houkuttele henkiä, se rauhoittaa heidät. Me emme pelkää pimeyttä, vaan tunnustamme sen osaksi elämän kiertoa. Kun sytytämme kynttilän, kerromme, että muistamme ja rakastamme edesmenneitä. Ehkä juuri siinä piilee ero, joka on säilynyt vuosisatojen halki, pimeyttä voi pelätä, sitä voi houkutella tai sen voi voittaa valolla ja rakkaudella. Valon ja pimeyden raja ei ole siellä ulkona, vaan meissä. Halloweenissa se on naamion takana, pyhäinpäivässä kynttilän liekissä. Ja kumpikin muistuttaa, ilman pimeyttä emme näkisi, kuinka kirkkaasti valo voi loistaa.
-Katja
Lähteet:
Kirjailija Lesley Bannatyne, Harward Gazette, Queen of Halloween
MTV3, Tiesitkö miksi kurpitsoja kaiverretaan?
Britannica, Halloween
Wikipedia, Halloween
Seura-Lehti, Tunnetko Halloweenin historian? Samhain oli juhla, jolla petkutettiin kuolleita.
Suomen Evankelis-luterilainen kirkko, pyhäinpäivä
Kuvat: Katja Toivonen