Kun aloin sitten vihdoin suunnitella Italian hyvinvointilomaa, yksi asia tuli itselleni pian selväksi. En halunnut kutsua sitä joogaretriitiksi.
Vaikka jooga onkin osa matkaamme ja lähellä sydäntäni, se ei ole matkan ydin. Tämä loma on paljon, paljon enemmän.
Se on italialaista elämänmakuista kulttuuria, kiireettömiä hetkiä, retkiä, upeita maisemia, herkullista puhdasta ruokaa ja ennen kaikkea mahdollisuus pysähtyä. Hengittää syvään. Muistaa miltä tuntuu, kun ei tarvitse suorittaa mitään.
Kaukana turistivirroista ja lähellä luontoa
Olemme kaukana turistivirroista, lähellä kansallispuistoa, alueella jossa luonto ympäröi joka puolelta. Jo pelkästään maisemien katselu rauhoittaa hermostoa tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Täällä ei tarvitse juosta nähtävyydeltä toiselle. Riittää, että on.
Ja ne maisemat.
Välillä havahduin vain seisomaan paikoilleni ja katsomaan ympärilleni. Kumpuilevat kukkulat, vanhat kylät, luonnon vehreys ja horisonttiin jatkuvat näkymät olivat jotain niin kaunista, että niitä on vaikea vangita valokuviin. Sellaisia maisemia, joissa sielu todellakin lepää. Sellaisia, jotka muistuttavat kuinka paljon kauneutta maailmassa on, kun vain pysähtyy katsomaan.
Minulle hyvinvointiloma tarkoittaa juuri sitä, että..
Keho saa liikettä, mutta lempeästi. Ravitsevaa ja puhdasta ruokaa. Raukeutta ja rentoutta. Aikaa itselle. Tilaa kuunnella omia ajatuksia ja tunteita ilman jatkuvaa kiireen tunnetta. Hetkiä kuunnella omaa hengitystä ja kehon tuntemuksia. Mitä keho viestii ja kuiskii, kun sille antaa äänen ja mahdollisuuden puhua.
Ja ne energiat, aivan käsittömättömiä
Täytyy myöntää, että aamulla kun heräsin ja maisemia katsoin, aistin ympärilläni olevien alueiden energiassa jotain erityistä ja ainutlaatuista. Ja ihanasti näistä alueen energioista minulle viestittiin, että herääs nyt ja katso ympärillesi erilaisilla silmilläsi.
Vaikeasti selitettävää ja kenties ymmärtää, jos energiat ja näkymätön maailma on tuntematonta sinulle, mutta niin helposti kuitenkin koettavissa. Kun hoitoja tekee ympäristössä, jossa luonto, historia ja alueen energiat ovat niin vahvasti läsnä, tuntuu kuin koko paikka tukisi palautumista ja tasapainottumista.
Lähellä tuotettu puhdas ruoka
Aamuisen joogahetken jälkeen, siirryimme aamiaiselle, joita Virpi loihti meille rakkaudella. Pöytä täyttyi tuoreista, ravitsevista ja herkullisista mauista, joista huomasi, kuinka paljon ajatusta ja sydäntä niiden valmistamiseen oli laitettu. Aamiaiset eivät olleet vain aterioita, vaan hetkiä, jolloin päivä sai alkaa rauhassa ja hyvässä seurassa.
Myös päivän retkillä ruoka oli osa elämystä. Virpi oli löytänyt lähikylistä toinen toistaan ihanampia lounaspaikkoja, pieniä paikallisia helmiä, joissa pääsimme maistelemaan aitoa italialaista ruokakulttuuria. Juuri niitä paikkoja, joita turistit harvemmin löytävät.
Illalliset nautimme yhteisen pöydän äärellä talollamme. Päivän kokemukset, nauru, keskustelut ja hyvä ruoka yhdistyivät iltoihin, joita muistelen edelleen lämmöllä. Niissä hetkissä oli jotain aidosti yhteisöllistä ja kaunista.
Ja sitten itse talo..
Gufo – Pöllöjen talo.
Jo ensimmäisenä päivänä tunsin, että tässä paikassa on jotain erityistä. Jokainen huone tuntui kantavan omaa lempeää energiaansa. Sellaista, joka kutsui hiljentymään, kuuntelemaan itseään ja löytämään tasapainoa.
Huomasin myös jotain mielenkiintoista.
Tuntui kuin talo olisi ohjannut minut niiden ihmisten luo, jotka juuri sillä hetkellä kaipasivat hoitoa, jutustelua, pysähtymistä tai energiaa tuekseen. Kuinka ollakaan, juuri he, jotka hoitoja tarvitsivat, myös niitä saivat. Kaikki tapahtui luonnollisesti, ilman suunnittelua tai pakottamista.
Mitä itse opin ja huomioin..
Ja ehkä yksi suurimmista lahjoista tällä matkalla olikin se, mitä itse sain kokea omassa työssäni muita ohjatessani ja hoitaessani. Miten omat muistoni matkallamme kuljettivat minut joogaretriitille jossa olin 14 vuotta sitten. Ja miten elämä on kuljettanut vuosien saatossa kuin hiljalleen ohjaten juuri tähän hetkeen, paikkaan ja tilanteeseen.
Tunsin vahvasti, kuinka oma tapani hoitaa otti jälleen yhden askeleen eteenpäin omalla polullani. Jotain loksahti paikalleen. Sain vahvistuksen sille, minkä olen sydämessäni jo pitkään tiennyt. Tämän työn äärellä minun kuuluukin olla.
Kun kohtasin ihmisiä tai tein hoitoja ja sain seurata heidän kokemuksiaan, tunsin syvää kiitollisuutta. En pelkästään siitä, että sain auttaa, vaan siitä, että sain jälleen muistutuksen omasta tehtävästäni. Siitä tunteesta, että kuljen oikeaan suuntaan ja teen juuri sitä, mitä varten minut on tähän maailmaan johdatettu.
Ja ryhmä, juurikin niin 🩷
Yksi tämän vuoden matkan suurimmista lahjoista oli kuitenkin ryhmämme. Jo ennen kuin ensimmäistäkään varausta oli tehty, aloin pyytää tulevaan matkaan löytäisi juurikin ne ihmiset, joiden energiat kohtaisivat luonnollisesti. Ihmiset, jotka voisivat saada toisiltaan voimaa, inspiraatiota ja uusia näkökulmia elämäänsä.
Ja niinhän siinä kävi.
Jo ensimmäisistä hetkistä lähtien tuntui siltä kuin olisimme tunteneet toisemme paljon pidempään kuin muutaman päivän. Keskustelut syntyivät vaivattomasti, naurua riitti ja jokainen sai olla juuri sellainen kuin on. Ryhmän yhteinen energia kantoi koko viikon ajan.
Myös säätä pyysin
Toivoin aurinkoa, mutta en tukahduttavaa hellettä. Toivoin lämpöä, mutta en pilvisiä päiviä tai sadetta. Juuri sopivasti valoa, juuri sopivasti pehmeää kesäsäätä. Ja kas kummaa.
Aurinko paistoi, lämpö helli ja sää tuntui kuin tilauksesta tehdyltä.
Tällaiset hetket muistuttavat minua siitä, että joskus universumi osaa järjestää asioita kauniimmin kuin osaamme itse suunnitella 🩷
Tämä ei ollut vain matka Italiaan.
Tämä oli matka omaan hyvinvointiin, läsnäoloon, uusiin ystävyyksiin, sielua ravitseviin maisemiin ja siihen tunteeseen, että kaikki on juuri nyt hyvin.
Ja sitä tunnetta haluan jakaa myös tulevilla hyvinvointilomillani, joka kantaa ja muistuttaa kun palaamme arkeemme 🩷
Kiitos kaikille matkalle olleille, annoitte unelmilleni siivet 🩷
Kiitos Virpi, ihana Italian oppaamme, kun otit meidät vastaan avoimin sydämin ja tunteella 🩷
Katja