Luonnon muistutus siitä, kuinka tärkeää on kokea elämää täysin nykyhetkessä
Talvipäivänseisaus on minulle se hetki, jolloin valo voittaa taas pimeyden ja lähdemme kohti kevättä, kohti valoa. Mielestäni jouluaattoa voisimme juhlia 24. marraskuuta eli kuukautta aikaisemmin, ai miksikö?
Marraskuu on Suomessa vuoden pimeintä aikaa ja joulunajan juhla tuo valoa pimeyteen niin kuin myös sydämiimme. Marraskuun pimein aika täyttyisi silloin sydämen tunteilla, kun taas 21.12. lähdemme muutenkin kohti valoisempia aikoja, päivä pitenee ja valo voittaa taas pimeyden. Talvipäivänseisaus on myös oivallinen hetki katsahtaa menneeseen vuoteen, pysähtyä ja hiljentyä itsensä äärelle, kuunnella omaa sisäistä ääntä, niin pimeää kuin valoisaa puolta itsessämme. Molemmat ovat yhtä tärkeitä omalle kasvulle ja omalle matkallemme. Seuraten luonnon kiertokulkua, hidastaa elämänmenoa ja pysähtyä tähän hetkeen, juuri nyt. Kun luet tätä kirjoitusta, hengähdä hyvä lukija nenän kautta sisään ja pidemmin nenän kautta ulos. Teen näin muutaman kerran ja huomaa kuinka olet juuri tässä hetkessä.
Talvipäivänseisaus on 21.12.2024 klo 11.20, se on hetki, jolloin Aurinko saavuttaa taivaan alimmillaan olevan pisteen pohjoisella puoliskolla. Tämän hetken myötä päivät alkavat pidentyä ja yö lyhentyä. Tapahtuma merkitsee luonnon syvää sykliä, jossa valon ja pimeyden tasapaino on hetkellisesti saavutettu. Tämä kosminen ilmiö on ollut kautta aikojen tärkeä juhla- ja juhla-aika monille kulttuureille, ja sen henkinen merkitys on syvästi juurtunut ihmisten elämään ja maailmankatsomuksiin menneinä aikoina. Siispä haluankin hyvä lukijani, hieman ravistella ja herätellä sinua katsomaan luontoon ja sen muutoksiin. Luontoa seuraamalla voimme itsekin pysähtyä, seisahtua ja aistia hetkisen niitä omia syviä tuntemuksiamme.
Talvipäivänseisaus, Sol Invictus juhla ja joulu
Talvipäivänseisaus on ajankohta, jolloin pimeys tuntuu olevan kaikista voimakkain, mutta samalla se tuo toivoa, sillä pimeys on kääntymässä kuitenkin jo kohti valoa. Tämä ajatus on läsnä monissa muinaisissa uskomuksissa ja hengellisissä traditioissa. Muinaiset kulttuurit, kuten egyptiläiset, kiinalaiset, kelttiläiset, skandinaavit ja germaanit, juhlivat tätä hetkeä valon syntymisen ja uuden elämän symbolina. Tämä on erityisesti ajankohta, jolloin ihmiset miettivät elämän ja kuoleman, valon ja pimeyden vastakohtaisuuksia.
Monet antiikin kulttuurit juhlivat talvipäivänseisauksessa Auringon paluuta, ja tämä juhla oli täynnä rituaaleja, jotka korostivat valon ja elämän paluuta. Yksi tunnetuimmista juhlista oli Sol Invictus -juhla, joka vakiintui Roomassa 200-luvun aikana. Sol Invictus tarkoittaa ”voittamatonta Aurinkoa”, ja se oli omistettu Auringon jumalalle, joka symboloi voimaa, elinvoimaa ja toivoa. Juhla pidettiin joulukuun 25. päivä, ja se oli tärkeä osa roomalaista uskontokulttuuria. Sol Invictus oli erityisesti sotilaiden ja valtion juhlapyhä, joka korosti Auringon voimaa ja sen palautumista pimeydestä.
Talvipäivänseisauksen juhla ja sen merkitys jatkuivat ja muuttuivat ajan myötä. Rooman valtakunnan kristillistyessä talvipäivänseisauksen juhla soluttautui osaksi kristillistä kalenteria ja sai lopulta muodon joulujuhlana, joka juhlii Jeesuksen syntymää. Joulun ajankohta, joka sattuu joulukuun 25. päivälle, sijoittuu hyvin lähelle Sol Invictus -juhlaa ja muita muinaisia talvipäivänseisauksen juhlia. Tämä ei ollut sattumaa, sillä varhaiskristilliset johtajat päättivät asettaa Jeesuksen syntymän juhlan samalle päivälle, jolloin monet muut kulttuurit juhlivat Auringon voiman paluuta.
Talvipäivänseisauksen juhla oli olennainen myös muinaisessa Egyptissä. Egyptiläiset seurasivat tarkasti Auringon liikkeitä ja kehittivät monimutkaisia kalentereita, jotka liittyivät tarkasti vuodenkiertoon. He juhlivat Auringon paluuta, erityisesti jumala Ra:n syntymää, joka oli osa egyptiläistä mytologiaa. Ra oli auringonjumala, joka päivittäin matkasi taivaalla ja tuhosi pimeyden voimat. Talvipäivänseisauksessa uskottiin, että Ra voitti pimeyden ja toi takaisin elinvoiman maailmaan, joten tämä hetki oli todellinen uuden alun ja elämän symboli.
Kelttiläiset ja Pohjois-Eurooppalaiset kansat pitivät talvipäivänseisauksen aikaa pyhänä hetkenä, jolloin Aurinko ja valo palasivat pimeyden keskeltä. Druidit ja muut kelttiläiset papit pitivät erityisiä seremonioita tämän ajan ympärillä. Kelttiläiset uskoivat, että talvipäivänseisaus oli aika, jolloin vuoden kierto kääntyi kohti valon ja elämän paluuta. Tämä hetki oli symbolinen uusille alkuun ja elämän voiman elpymiselle.
Yule, tai Yule-juhla, on muinainen talven juhla, joka juontaa juurensa germaaniseen ja kelttiläiseen mytologiaan. Se on perinteisesti kestänyt 12 päivää, ja se on ollut tärkeä osa monien kulttuurien talvijuhlia. Yule on erityisesti liitetty joulun viettoon ja siihen liittyviin rituaaleihin, kuten kynttilöiden sytyttämiseen, lahjojen vaihtoon ja perhejuhliin. Juhla symboloi valon ja lämmön paluuta pimeän talven keskellä. Monet nykyajan joulun perinteet, kuten joulukuusi ja lahjat, juontavat juurensa Yule-juhlan käytännöistä.
Luonnon syklit
Talvipäivänseisaus on ennen kaikkea luonnon syklien juhla. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka syvästi olemme yhteydessä maapallon kiertoon ja vuodenaikojen muutokseen pohjoisella pallon puoliskolla. Muinaisten ihmisten elämään kuului erottamaton yhteys maahan ja taivaan kappaleihin. He ymmärsivät, että kaikki elämänmuodot, olkoonpa ne kasveja, eläimiä tai ihmisiä, olivat osa laajempaa, kosmista sykliä. Tämä ymmärrys näkyy myös talvipäivänseisauksen seremonioissa, joissa luontoa kunnioitettiin ja sen rytmejä seurattiin tarkasti.
Tämä on ajankohta, jolloin pimeys ei ole vain pelottava, vaan myös muutoksen ja puhdistumisen mahdollisuus. Talvipäivänseisaus muistuttaa, että pimeys on osa luonnollista elämänkiertoa. Se ei ole ikuista, vaan on aina käännettävissä kohti valoa, joka tuo elämän ja kasvuvoiman takaisin. Pimeys ei ole vain vastakohta valolle, vaan se on myös alku uudelle valolle, joka nousee sydämestämme ja maailmasta. Aika, jolloin Auringon valon määrä on vähimmillään, heijastaa myös ihmiselämän pimeitä aikoja – niitä hetkiä, jolloin koemme tuskaa, epätoivoa, surua tai muutoksen vaikeuden. Pimeys ei ole vain fyysinen ilmiö, vaan se voi symboloida sisäisiä varjoja, jotka nostavat esiin pelkoja, epävarmuuksia ja epäonnistumisia.
Pysähtyminen tähän hetkeen ja itsetutkistelu
Talvipäivänseisauksessa on hyvä hetki pysähtyä ja kohdata omat sisäiset haasteet ja muuttaa niitä voiman lähteeksi. Se on mahdollisuus päästää irti vanhoista uskomuksista ja käytöksistä, jotka eivät enää palvele sinua, ja antaa tilaa uudelle ajattelulle ja elämänkatsomukselle. Talvipäivänseisaus on luontainen hetki omistautua itsensä ja oman polun kehittämiselle. Se on kuin uusi alku, jossa voi asettaa tavoitteita ja luoda vision tulevalle vuodelle – ei vain materialistisella tasolla, vaan myös henkisesti ja emotionaalisesti.
Pimeys voi symboloida pelkoja, epävarmuuksia, syyllisyyttä tai syviä haavoja, joita ei ole käsitelty. Nykyään elämämme on täynnä kiirettä ja digitaalista hälinää, talvipäivänseisaus voi toimia ikään kuin hengähdyshetkenä, tilaisuuden pysähtyä ja olla täysin läsnä tässä hetkessä. Jatkuva kiire ja liike sekä suorittaminen vievät meidät helposti pois oman sisimmän yhteydestä ja luontomme rytmeistä. Talvipäivänseisauksen symboliikka opettaa meille sen, että myös pysähtyminen on tärkeä osa elämän kiertokulkua. Pysähtymällä voimme ottaa etäisyyttä arkielämän kiireistä ja palauttaa itsellemme elämän rytmin ja oman tasapainon. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella elämää objektiivisemmin ja hyväksyä varjot osaksi itseämme. Tämä hetki voi toimia muistutuksena siitä, kuinka tärkeää on kohdata omat haasteet ja varjot, jotta voimme kasvaa ja kehittyä omalla polullamme, omalla matkallamme kohti uudenlaista valoa itsessämme.
Se on ajankohta myös antautua syvälle itsetutkiskeluun, joka on tärkeää juuri silloin, kun ympäröivä maailma tuntuu synkältä ja kaivataan valoa. Näin talvipäivänseisauksesta tulee henkilökohtainen matka kohti syvempää itseymmärrystä ja sisäistä valoasi. Se tarjoaa mahdollisuuden luoda tilaa parannukselle ja kasvuun, sekä fyysisesti, henkisesti että emotionaalisesti.
Pysähtyminen talvipäivänseisauksessa ei ole vain ajallinen hetki, vaan se on symbolinen muistutus siitä, kuinka tärkeää on kokea elämää täysin nykyhetkessä. Kun pimeys on kaikkein voimakkaimmillaan ja valon määrä on vähimmillään, se muistuttaa meitä siitä, kuinka usein mekin elämme elämäämme murehtien tulevaisuutta tai painuen menneisyyden taakkojen alle. Talvipäivänseisauksessa voimme päästää irti kaikesta kiireestä ja ulkoisista paineista. Se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä ja hengittää syvään, antaen itsellemme luvan olla olemassa tässä ja nyt.
Pysähtyminen tähän hetkeen on eräänlainen sisäinen palautuminen ja tasapainottuminen. Meidän ei tarvitse olla jatkuvassa liikkeessä, suorittamisessa tai etsinnässä. Talvipäivänseisaus opettaa, että myös hiljaisuus, pysähtyminen ja pimeys ovat luonnollisia osia elämää, eivätkä ne ole pelkästään vastakohtia valolle. Ne ovat osia suuremmasta kokonaisuudesta, jossa elämänrytmi sisältää niin levon kuin toiminnan.
Henkisellä tasolla pysähtyminen edustaa syvällistä itsetutkiskelua ja meditaatiota. Voimme keskittyä syvälle sisimpäämme ja kysyä itseltämme kysymyksiä:
Mikä on minulle tärkeää? Miten voin elää sopusoinnussa itseni ja ympäristön kanssa? Mikä ei toimi elämässäni, mitkä asiat eivät tunnu hyvältä? Mitä haluan jättää taakseni ja mitä uutta toivon elämääni?
Tämä sisäinen työskentely on eräänlaista valmistautumista seuraavaan jaksoon elämässämme, mutta myös pysähtymistä itsensä ymmärtämiseen ja hyväksymiseen. Valmistautumista uuteen alkavaan vuoteen, luoden omanlaista elämäämme.
Luonto itsessään osoittaa meille, että on sallittua pysähtyä. Auringon liike on hidastunut ja saavuttanut huippunsa, ja vaikka pimeys on saapunut, se ei ole pysyvää. Valon paluu on alkanut, mutta se tapahtuu vähitellen. Tämä symboloi meille mahdollisuutta hengähtää ja hyväksyä se, että elämä ei aina ole jatkuvaa liikettä, suorituksia ja tavoitteiden saavuttamista. Aivan kuten luonnossa, myös me voimme antaa itsellemme luvan olla paikallamme, hiljentyä ja antaa valon palata vähitellen.
Pysähtyminen on myös mahdollisuus irtautua negatiivisista ajatusmalleista ja vanhoista käyttäytymismalleista, jotka saattavat pitää sinut paikoillaan. Talvipäivänseisauksen symboliikka on muistutus siitä, että sisäinen valo on aina olemassa, vaikka pimeys hetkellisesti peittäisikin sen alleen. Kun pysähdymme, voimme jälleen kytkeytyä tähän sisäiseen valoon ja päästää irti rajoittavista tekijöistä.
Pysähtyminen talvipäivänseisauksessa on syvällinen tilaisuus elää tässä hetkessä. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on välillä pysähtyä, hyväksyä pimeys osaksi elämää ja antaa itsellemme lupa olla olemassa juuri tässä ja nyt. Pysähtyminen tuo yhteyden omaan sisimpään, luontoon ja maailmankaikkeuteen, ja avaa tilan henkiselle kasvulle. Tämä ei ole vain ajallinen hetki, vaan muistutus siitä, että elämän syklit sisältävät niin pysähtymisen, pimeyden kuin valon paluun, ja että kaikilla näillä elementeillä on tärkeä rooli elämässämme. Talvipäivänseisauksessa meillä on mahdollisuus syventyä tähän hetkeen ja antaa itsellemme tilaa kasvaa ja uudistua.
-Katja